Nuorempana rakastin puuhastella kaiken luovan kanssa. Rakastin musiikkia (soitin kitaraa ja pianoa ja lauloin), tanssia (sekä koreografioitua tanssia että tankotanssia), piirtämistä, värittämistä, tehdä leikekirjoja, kuvata videoita ja valokuvata. Vähän myöhemmällä iällä aloin myös tekemään geelikynsiä, kirjoittamaan blogia ja tekemään YouTube videoita.

Jotain outoa kuitenkin tapahtui siinä kohtaa, kun uraa piti alkaa miettimään. Vaikka rakastin tehdä kaikkea luovaa, en jotenkin ajatellut niitä ”realistisena” tai ”oikeana” uravaihtoehtona. Ne oli harrastusjuttuja. Ei sellaset kuulu ”oikeaan” uraan. Lähdin opiskelemaan ja kokeilin uusia aloja. Lähdin uudestaan opiskelemaan ja kokeilin taas uusia aloja. Olen ollut konttoritöissä taloushallinnon parissa, myyjänä kaupan kassalla, pankkivirkailijana, hotellin vastaanotossa, asiakaspalvelussa ja markkinoinnissa. Mikään ei tuntunut oikealta ja alkuinnostuksen jälkeen kaikki alkoi ahdistaa. Joku asia niissä kaikissa vaan tökki.

Luovuus

Nyt tiedän, että syynä oli vapauden ja luovuuden puute. Minuuden puute. Yritin muovata itsestäni tehokasta, analyyttistä ja strategista asiantuntijaa, kun todellisuudessa en ollut mitään näistä. Todellisuudessa olin tunnelähtöinen, arvostin aitoutta ja luonnollisuutta enemmän kuin huomion herättämistä ja tuloksia. En ole ikinä ollut super nopea missään, enkä haluakaan mitään kilpajuoksua elämääni. Haluan antaa asioille aikaa ja työstää niitä sen aikaa kun hyvältä tuntuu.

Luovuus, vapaus ja rauha

Minulla meni vuosia tajuta, että se mitä syvimmillään haluan tehdä työkseni on luoda jotain omaa (ja vielä kauemmin meni tajuta mitä se jokin olisi). Matkan varrella tuli kokeiltua kaikenlaista. Niistä kokeiluista rupesi pikkuhiljaa muodostumaan elämän palapeli.

Rakensin palapeliä yksi pala kerrallaan ja mitä pidemmälle pääsin siinä, sen oikeammalta asiat alkoivat tuntumaan. Kotona työskenteleminen. Se pala tuntuu oikealta, laitetaan palapeliin. Yksin työskenteleminen. Samoin, palapeliin. Omien tuotteiden luominen. Ehdottomasti kyllä! Analyysit ja strategiat. Nääh, jätetään nämä pois. Ideointi ja suunnittelu. Jep, nämä laitetaan palapeliin. Tehokkuus. Tämä on yleisesti arvostettu menestyksen mittari, mutta se ei tunnu hyvältä, joten romukoppaan..

Luovuus

Nyt pystyn viimein sanomaan suoraan: En halua palkkatöihin, haluan olla yksinyrittäjä. En halua rakentaa mitään mega menestynyttä imperiumia, haluan vain suunnitella ja luoda omia tuotteitani ja myydä niitä, mun tyylillä, mun tahtiin. En halua kiirettä tai oletusta, että kaikessa pitää pyrkiä toimimaan mahdollisimman tehokkaasti. En halua perinteistä ”menestysuraa”. Minulle menestystä on vapaus tehdä joka päivä omaan tahtiini sitä mitä rakastan tehdä. Työskennellä miten, missä ja milloin haluan ja nähdä käteni jälki kaikessa mitä teen.

Ps. Kyllä, olen INFJ (16 persoonaa) ja Rebel (4 tendencies), mistä arvasit? xD

Joten mitä nyt? No, nyt pistän puheet teoiksi. Minimoin elämästäni ne asiat, jotka eivät tuota minulle iloa ja annan itselleni tilaa ja vapautta olla juuri sellainen kun olen ja tehdä enemmän sellaisia asioita, jotka saavat minut innostumaan ja uppoutumaan flow-tilaan. Jos uppoudun johonkin tekemiseen niin, että menetän ajantajun, koen että olen oikealla polulla.