Miksi olet siinä työssä missä olet nyt? Milloin ja miten tiesit että se on se sinun juttusi? Vai onko se edes sinun juttusi? Vai oletko vain ajautunut nykyiseen työhösi? Liian monet ajautuvat puolivahingossa elämään joko jonkun muun määrittelemää elämää tai elämää, jonka on ilman mitään tietoa ja kokemusta valinnut itse itselleen. Jos en olisi antanut itselleni oikeutta muuttaa mieltäni ja vaihtaa suuntaa, olisin ajautunut teininä lonkalta heitettyjen veikkausten myötä hotellialalle.

Tänä päivänä olisin hotellin vastaanotossa vuorotyössä – pahimmillaan kolmivuorotyössä. Työni olisi asiakaspalvelua. Tekisin työtä, jossa joku määrittelee milloin minun pitää olla ja missä. Minulla ei olisi vapautta. En loisi mitään omaa. En toteuttaisi unelmiani. En käyttäisi luovuuttani mitenkään enkä taatusti olisi inspiroitunut työtäni kohtaan. Eläisin elämääni vain vapaapäiviä ja lomia varten, kuten kaikki muutkin, koska työstä ei ole tarkoitus nauttia. Näin yhteiskunta on ainakin minulle opettanut. Minun ei olisi kovinkaan helposti mahdollista lähteä halutessani vaikka kuukaudeksi Espanjaan Teemun kanssa. Itseasiassa harvemmin edes näkisin Teemua, sillä tekisin vuorotyötä. Minulla ei myöskään olisi minkäänlaista unirytmiä.

oma polku katariina helen

Te jotka tunnette minut, tiedätte kuinka kaukana tämä kaikki olisi siitä mitä haluan, arvostan ja mistä unelmoin. Tai miten kaukana tämä olisi edes nykyisestä tilanteestani. Miten asiat olisivatkin voineet olla toisin. Silloin kun noin 10 vuotta sitten hain opiskelemaan restonomiksi, en tiennyt mitään. En tiennyt mitä haluan, en tiennyt mitä en halua. Kuinka voidaan olettaa että ilman kokemusta, ilman itsensä tuntemusta, voidaan valita ura, joka on itselle paras? Ura jota haluaa tehdä eläkeikään asti. Tämä ei kuulosta minusta realistiselta. Miten voit ikinä tietää haluatko jotain asiaa todella, jos sinulla ei ole mitään kokemusta siitä?

Elämä on jatkuvaa oppimista ja kasvua. Jokainen kokemus opettaa ja on ihan yhtä tärkeää oppia mistä ei tykkää, kun on oppia mistä tykkää. En myöskään usko, että valitulla alalla olisi pakko pysyä lopun ikäänsä. Se mikä tuntuu hyvältä ja oikealta nyt, ei välttämättä tunnu enää oikealta 10 vuoden päästä. On ok muuttaa mieltään, on ok kasvaa ja kehittyä, on ok seurata unelmia, vaikka ne vaihtuisivat elämän varrella. Tärkeintä on että teemme jotain sellaista, joka on arvojemme mukaista, josta nautimme ja joka tuntuu oikealta juuri nyt tässä elämäntilanteessa. En usko, että on olemassa yhtä idyllistä tilaa, johon päästyämme elämme elämämme onnellisina loppuun asti. Elämä on jatkuvasti muuttuvaa ja sen myötä myös unelmamme muuttuvat jatkuvasti. On myös tärkeää muistaa, että onnellisuutemme ei ole sidottuna päämääriin ja suurten unelmiemme toteutumiseen, vaan se löytyy aina juuri tästä hetkestä. Se kulkee mukanamme joka päivä ja kasvaa ja kehittyy meidän mukanamme. 

Joten miksi emme kokeilisi erilaisia asioita? Miksi emme antaisi itsellemme aikaa oppia, mikä meille sopii parhaiten? Miksi emme seuraisi unelmiamme – oli ne pysyviä tai muuttuvia? Elämme täällä vain kerran, miksi määritellä teininä koko loppuelämämme suunta ja miettiä vanhana kiikkustuolissa, ”mitä jos olisinkin valinnut toisin”? Sinä päätät miten elät. Sinulla on valta valita. Sinun ei tarvitse tehdä koko elämäsi mittaisia päätöksiä nyt. Sinulla on valta myöhemmin muuttaa mieltäsi ja muuttaa suuntaa. Sinulla on valta kasvaa ja kehittyä.

Nauti elämästäsi juuri sellaisena kuin se nyt on ja tee töitä niiden unelmien eteen, jotka tuntuvat oikeilta sinulle juuri nyt. Koska ”nyt”, on ainoa hetki, joka on koskaan olemassa.