Kevät on aina ollut minulle muutosten aikaa. Sitä aikaa kun haluan suunnitella ja tehdä niin pieniä kuin suuriakin muutoksia elämässäni. Kaikki isot asiat elämässäni ovatkin tapahtuneet aina keväällä.

Se oli kevät kun irtisanouduin viimein työstä, jossa olin onneton ja joka lähes tuhosi terveyteni. Se oli kevät kun irtisanouduin myös minun viimeisestä kodin ulkopuolella tehtävästä työstä (kotitoimisto on best). Se oli kevät kun ostin ensimmäisen asuntoni. Se oli kevät kun perustin toiminimeni. Se oli kevät kun ensimmäisen kerran pakkasin matkalaukkuni ja lähdin kuukaudeksi Espanjaan. Se oli kevät kun latasin ensimmäisen videoni YouTubeen. Se oli kevät kun päätimme luopua ruokailutilasta ja muuntaa sen toimistotilaksi. Se oli myös kevät kun aikanaan muutimme Teemun kanssa yhteen (yli 8 vuotta sitten, kääk).

Samaan aikaan kevät on ollut minulle myös aina raskainta aikaa, enkä tänä päivänäkään tiedä miksi. Tätä en ollut itse edes tiedostanut ennen kuin äitini aikanaan huomautti siitä minulle. Vielä tänäkin päivänä hän jaksaa muistuttaa, että “miksi otat keväälle niin paljon hommia kun tiedät että se on sulle raskainta aikaa”. Hyvä kysymys mama, en tiedä.

Muutosten aikaa

Tämä kevät ei ollut poikkeus kummankaan asian suhteen. Olin haalinut itselleni enemmän tekemistä kuin mitä yhden ihmisen on mitenkään mahdollista tehdä. Onneksi tajusin tämän jo alkuvuodesta ja päätin ottaa tälle vuodelle teemaksi karsimisen. Ei niiden tavaroiden, vaan tehtävälistan (tästä iso kiitos kuuluu Chillpreneur -kirjalle, kannattaa lukea). Päätin, että jos jokin asia ei tuota minulle iloa tai vie minua kohti unelmiani, eikä myöskään ole tärkeä, se saa lähteä. Kevään mittaan olenkin karsinut paljon asioita pois tehtävälistaltani.

Sen myötä olen alkanut taas tekemään asioita, jotka aidosti tuovat minulle iloa. Olen alkanut taas värittämään, piirtämään, suunnittelemaan, kirjoittamaan, kasvattamaan yrttejä ja kasveja, pelaamaan, sisustamaan ja tekemään graafista suunnittelua. Tunsin jopa ensimmäistä kertaa pienen ilon ruoanlaitosta! Jep. Kevät tosiaan on muutosten aikaa.

Olen huomannut, että aina kun hidastan tahtia hetkeksi, mieleni alkaa palaamaan takaisin juurilleen ja löydän tietynlaisen selkeyden ja suunnan. Se on aina niinä rauhan hetkinä, kun tunnen mihin suuntaan intuitioni yrittää minua työntää. Ja voi että se taas työntää!

Tunnen, että on taas aika ottaa uusi rohkea askel eteenpäin..